Thainyrkkeily

Thainyrkkeily on vauhdikas ja tehokas kamppailulaji, jossa riittää haastetta niin harrastajille kuin kilpailijoillekin

Thainyrkkeily on lähtöisin Thaimaasta, jossa lajilla on vuosisatojen taakse ulottuvat perinteet. Thainyrkkeilystä käytetään myös englantilaisperäistä nimeä thaiboxing sekä lajin emämaasta kotoisin olevaa nimeä muay thai. Lajissa käytettyjä tekniikoita ovat mm. sääripotkut, polvipotkut, etupotkut, kyynärpäälyönnit, vartaloheitot ja samanlaiset lyönnit kuin länsimaisessakin nyrkkeilyssä.

Thaiboxing on kilpaurheilulaji, mutta sopii tehokkuutensa vuoksi myös erinomaiseksi kuntoilumuodoksi – suurin osa Suomen thainyrkkeilijöistä onkin mukana ihan kuntoilumielessä. Käytännönläheiset tekniikat takaavat lajin toimivuuden itsepuolustuksessa. Laji sopii sekä miehille että naisille.

Harjoitukset kolmessa ryhmässä
Thainyrkkeilijät on jaettu kolmeen ryhmään: alkeisryhmään, harrastajiin ja kisaryhmään. Kaikilla ryhmillä on tekniikkaharjoitukset kolmesti viikossa. Alkeisjakso kestää kaksi kuukautta, ja sen jälkeen siirrytään harrastajiin. Ryhmiin pääsee mukaan koska vaan, joten harjoittelun aloittaminen on helppoa.

Alkeisryhmässä harjoitellaan thainyrkkeilyn perusteita ja totutetaan kehoa thainyrkkeilyharjoitteluun. Kurssilla harjoitellaan mm. otteluasentoa, liikkumista, väistöjä, vartalopotkuja, alapotkuja, pysäytyspotkuja, suoria lyöntejä, koukkulyöntejä, torjuntoja, lähiottelua sekä välineharjoittelua. Alkeisryhmässä ei vielä tarvitse olla muita suojia kuin säkkihanskat.

Alkeisryhmästä harrastajiin
Alkeisjakson jälkeen pääsee harrastajiin. Harrastajaryhmässä harjoittelijoilla pitää olla suojat, sillä treenit sisältävät paljon pariharjoittelua. Pariharjoittelu on thainyrkkeilyssä tärkeässä roolissa, sillä pelkkää säkkiä tahkomalla kamppailusilmä ei kehity. Harrastajaryhmä sopii hyvin sekä kuntoilijoille että tekniikan harjoitteluun.

Kaikki harjoittelevat tasavertaisessa asemassa, kuten muissakin Kehähaiden ryhmissä. Harjoitukset ovat monipuolisia ja ideana onkin harrastajaryhmässä harjoitella monipuolista thainyrkkeilyä. Ohjelmassa on tyypillisimpien kisatekniikoiden lisäksi myös kisoissa harvemmin nähtyjä tekniikoita.

Harrastajista kisaryhmään
Kisaryhmä harjoittelee ja sparraa kovemmin kuin harrastajat. Kuten nimikin sanoo, tämän ryhmän harjoittelijat tähtäävät kisoihin. Kilpailut ovat hyvä tasomittari, sillä niissä oivaltaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Ennen kisaryhmään siirtymistä kannattaa hioa tekniikoita ja taitoa harrastajaryhmässä.

Kilpailut ovat kuin huumetta, ja moni kilpailu-uralle lähtenyt onkin saanut lajiin pysyvän kipinän. Kilpailuissa menestyminen edellyttää tunnollista ja pitkäjänteistä harjoittelua. Thainyrkkeily on muiden kamppailulajien tapaan ennen kaikkea tekniikkalaji, mutta vaatii rautaisen fysiikan etenkin huipputasolla kilpailtaessa.

Salikilpailuissa leivotaan tulevaisuuden mestareita
Thainyrkkeilijät aloittavat kilpailu-uransa salikilpailuissa. Ottelut käydään alussa amatöörisäännöin, jolloin ottelijat sonnistautuvat rintapanssariin, pääsuojaan, säärisuojiin, kyynärpääsuojiin sekä ammattilaisotteluissakin käytettäviin nyrkkeilyhanskoihin, alasuojiin, hammassuojiin, käsisiteisiin ja naisilla myös rintasuojiin. Salikilpailuja järjestetään kilpailukaudella vähintään kolmen viikon välein eri puolilla Suomea. Kilpailukausi alkaa elokuun lopussa ja päättyy kesäkuun alussa.

Ottelut on jaettu luokkiin, ottelu-uran alussa mitellään salikilpailuissa C-luokan otteluita, joiden pituus on 3×2 minuuttia. Aloittelevat ottelijat käyttävät C-luokassa amatöörisuojia. Kokeneemmat C-luokan ottelijat voivat sovittaessa otella ilman rintapanssaria. Alle 18-vuotiailla on kyynärpäät mukana vain, jos molemmat ottelijat niin haluavat. Suomessa ei sallita amatööriotteluissa polvipotkuja päähän.

Suomessa on kova taso
Ottelijoiden saadessa rutiinia ja voitettua kokeneitakin C-luokan ottelijoita, he nousevat B-luokkaan, jossa ottelujen pituus on 5×2 minuuttia. B-luokan ottelijat luokitellaan vielä amatööreiksi, mutta otteluissa ei enään käytetä amatöörisuojia. B-luokkaan päästäkseen ottelijan pitää olla otteluälyllisesti edistynyt sekä osata hyökätä ja puolustaa monipuolisesti.

Suomen parhaat B-luokan ottelijat pääsevät edustamaan maatamme amatöörien EM- ja MM-kilpailuihin. Suomi on menestynyt arvokisoissa erittäin hyvin, olemme jopa olleet MM-kisoissa toiseksi paras maa Thaimaan jälkeen. Thainyrkkeily oli arvokisamitaleissa mitaten Suomen menestynein kamppailu-urheilulaji 90-luvulla. Suomen thainyrkkeilyn kova taso onkin saanut tunnustusta kautta maailman.

Tie auki ammattilaismestaruuksiin saakka
Amatöörien SM-kilpailuja järjestetään miehille, naisille ja nuorille. Ammattilaiset ottelevat A-luokassa ja heillä ottelujen pituus on 5×3 minuuttia. A-luokassa erätauko kestää 2 minuuttia amatöörien yhden minuutin sijaan. Ammattilaiset eivät saa osallistua amatöörien SM-kilpailuihin. Kehähailla on kautta aikain ollut yksi ammattilaisottelija thainyrkkeilyssä.

Thainyrkkeilyn ammattilaisten ottelupalkkiot eivät pääsääntöisesti ole päätähuimaavia, joten suosittelemme nuoria asettamaan opiskelut etusijalle harjoitteluun nähden. Thainyrkkeilyn ammattilaisten maailmanmestaruuden voittaminen on kuitenkin urheilullisesti kova meriitti, vaikka sillä ei suoranaisesti vielä kovinkaan leveää leipää ansaitse.

Harjoitusasu: T-paita ja shortsit. Seuran värit ovat musta ja punainen, valkoista käytetään apuvärinä.

Tasojärjestelmä: Thainyrkkeilyssä ei käytetä tasojärjestelmää. Vyöt jaetaan kehässä merkkinä voitetusta mestaruudesta.